Reykjavikin pimenevä syksy on kolea ja sateinen. Pohjoisrämeen kaupunginosassa löytyy kellariasuntoonsa tapettu vanha mies. Murhaaja on jättänyt huoneeseen paperille raapustetun viestin ”minä olen hän”.
Poliisit – kokenut Erlendur, nuori menevä Sigurður Óli ja monen lapsen äiti Elínborg – lähtevät jäljittämään viestin merkitystä tapetun Holbergin menneisyydestä.
Perinteinen poliisityö johtaa Islannin nykytodellisuuden uusien ilmiöiden pariin: Kaukaisella saarella elävän pienen kansan esi-isät tunnetaan ensimmäisistä muuttajista alkaen ja sen geeniperintö on mahdollista kartoittaa tarkkaan – todellisuudessa yksityinen yritys tekeekin kartoitusta lääketieteellisissä tarkoituksissa. Saarelle ovat rantautuneet myös huumeet, ja Erlendurin tyttären riippuvuus tuo tarinaan omat tummat lisäjuonteensa.
Pienenevässä maailmassa omaleimaisuutensa säilyttänyt islantilainen kulttuuri luo puitteet alakuloisessa traagisuudessaan koskettavalle ja elämän peruskysymyksiä pohtimaan herättävälle kertomukselle.
”Selkeän symbolisesti nimetty Räme palkittiin viime vuonna ansaitusti pohjoismaisella Lasiavain-kunnianosoituksella. Skandinaavisen ja suomalaisen nykytason tietäen saavutus on sangen painava. Hinku uusien Erlendur-kirjojen ja suomennosten perään on oitis kova.”
Asko Alanen, Ruumiin kulttuuri
”Omaleimainen kulttuuri ja teoksen alakuloinen ja tumma tunnelma antavat kiehtovan lisäarvon taitavasti rakennetulle kertomukselle. Kannattaa ehdottomasti lukea!”
Marja Sulin, Iltalehti
”Viime vuoden parhaana pohjoismaisena rikosromaanina Lasiavaimella palkittu Räme on suomalaiselle dekkarinystävälle tutustumisen arvoinen tuttavuus, kirja kun on pakko lukea heti yhdeltä istumalta. … Arnaldur Indridason on kirjoittanut tiivistunnelmaisen teoksen, jossa rikosromaanin juoni yhdistyy taitavasti kirjoitettuun nyky-yhteiskunnan kuvaukseen.”
Ritva Väisänen, Karjalainen
”Rämeen maailma on rosoinen ja rankka. Mutta kuka on sanonut, että elämä olisi helppoa?”
Marja Kuparinen, Kirkko & Kaupunki
”Islantilaisdekkari on, ajoittaisesta ahdistavuudestaan huolimatta tai juuri siksi, tuttavuutena myönteinen kokemus.”
Väinö Immonen, Keskisuomalainen