”Piiloon!” huutaa narkkarinuorukainen. ”Ne on murhanneet minut”, hän sanoo ja makaa kohta kuolleena vallatun asunnon lattialla. Kuolinsyy näyttää tavanomaiselta yliannostukselta, mutta tapaus osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi. Löytöpaikalla on viitteitä saatananpalvonnasta, mutta onko sekään lopulta tärkeää? ”Ne on murhanneet minut.” Ketkä? Miksi nuori mies piti vaientaa?
John Rebus on saanut ylennyksen Edinburghin rikospoliisin komisarioksi. Huumepiikkiin kuolleen nuorukaisen tapauksesta tulee hänelle kuin kuurupiilo. Hän on etsijä, mutta kuka tai ketkä ovat piilossa? Raaputtaessaan kehittyvän ja vaurastuvan Edinburghin siloista pintaa Rebus löytää kaupungin, jonka rakenteissa on lahonvikaa. Ennen kuin juttu selviää Rebus joutuu kohtaamaan häikäilemätöntä ahneutta ja välinpitämättömyyttä… ja toteutuuko oikeus lopultakaan?
Ian Rankin on yksi Britannian luetuimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista. Kuurupiilo on toinen teos ja toinen suomennos sarjassa, jonka päähenkilö on edinburghilainen komisario John Rebus. Rankinin kirjoista tehty tv-sarja Rikostarkastaja Rebus, pääosassa John Hannah, on nähty Suomessa Nelosella.
Arvioita
”Nyt kun Henning Mankell on luopunut Cart Wallander -dekkarien kirjoittamisesta, skotti Ian Rankinia komisario Rebuseineen voi perustellusti pitää parhaana elävänä eurooppalaisena dekkaristina. … Erityisen viehättävää Kuurupiilossa kuten muissakin Rebus-kirjoissa on se, että kaikki tapahtuu uskottavassa sosiaalisessa ympäristössä.”
Juha Virkki, Kouvolan Sanomat
”Ian Rankinia komisario Rebuksineen voi perustellusti pitää parhaana elävänä eurooppalaisena dekkaristina. … Jos hetkeksi unohdetaan juoni, Rebus-dekkarien viehätys perustuu kahteen tekijään: sinänsä kliseisen (eronnut, työnarkomaani, viinaongelmainen) päähenkilön persoonaan, joka painii jatkuvasti menneisyytensä kanssa, ja tiheään ilmapiiriin, joka rakentuu kelttien Ateenaksi kutsutun Edinburghin kääntöpuolesta.”
Juha Virkki, Kouvolan Sanomat
”Skotlannin Edinburghiin sijoitetut tarinat ovat realistisia ja kertovat tästä päivästä. — Kirja istuu brittiläiseen nykydekkarin perinteeseen. Tarina kulkee, henkilöt ovat arkisen kiinnostavia ja sosiaalistakin sanomaa löytyy.”
Tuula Kärki, Kansan Uutisten Viikkolehti
”Voi vain suositella, että sarjaa tuntemattomat ottaisivat sen omakseen ja ne, jotka sen jo tuntevat, voisivat saada laillani uuden lukuelämyksen suomeksi – toinen lukemiskerta osoittautui ihme kyllä yhtä intensiiviseksi kuin ensimmäinenkin.”
Outi Karemaa, Ruumiin kulttuuri
”Blue Moon on tehnyt todellisen kulttuuriteon. Sen kustantamat Ian Rankinin John Rebus -kirjat ovat laatudekkareita parhaimmillaan. … Rankin on alansa taitaja. Hän saa tempaistua lukijan otteeseensa jo heti alusta ja pitää nyörit tiukalla aina kiihkeään loppuratkaisuun saakka. … Rankinin kirjoissa on laadukkaan mallasviskin maku: hieman pisteliäs, mutta samettinen. Siksi kirjailijan teoksista on syytä nauttia rauhassa, syventyen ja nautiskellen.”
Ari Haasio, Aamulehti
”Blue Moon on tehnyt viisaan valinnan ryhtyessään kääntämään skotlantilaisen Ian Rankinin John Rebus -sarjaa. … Rankinin kirjojen viehätys onkin juuri siinä, että vanhetessaan John Rebus typistyy ihmisenä: painuu kumaraan, liukenee lasiin, kutistuu yhä voimattamammaksi rattaaksi yhteiskunnassa, jossa rahalla ja vaikutusvallalla voi ostaa oikeutta ja hiljaisuutta. Hän kasvaa ihmisenä ainoastaan vyötärönseudulta. Ja ehkä niin on paras ainakin lukijan kannalta.”
Samuli Knuuti, Image
”Rankinin kirjoitustyyli on napakkaa kerrontaa. Hän ei turhia jaarittele, vaan etenee tarinassaan sopivalla nopeudella. Kerronnassa on miellyttävä sävy, vaikka Kuurupiilon aihe onkin väriltään harmaa ja ankea. Tarinassa on sopivassa suhteessa pieniä vihjeitä, arvoituksellisia hetkiä ja huumorinpilkahduksia. … Kuurupiilo on kaikin puolin kelpo rikosromaani.”
Marika Korhonen, Keskipohjanmaa
”Mikä on tähdellisintä [Kuurupiilossa]? Kaikki eli harmoninen kokonaisuus, joka ärsykkeellisine särähdyksineen pitää mielen virkeänä. … Lukijan onneksi Ian Rankin ei sorry mystisiin elementteihin, vaan dekkari on yhtä kuin realismia, todenmakuista elämää, synkimmilläänkin.”
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen