Reykjavikin kaupunkiasutus leviää Grafarholtin eli hautamäen alueelle, josta löytyy rakennuksen perustuksia kaivettaessa vanhoja ihmisen luita. Vainaja vaikuttaa joutuneen rikoksen uhriksi. Poliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurdur Óli kaivavat menneisyyttä asiakirjoista ja ihmisten muistin sopukoista samalla kun yliopiston arkeologit kuopsuttavat luurankoa esiin maakerroksista. Pienistä tiedon palasista alkaa muodostua kuvio.
Lukija tietää enemmän kuin poliisit, sillä nykyajassa tapahtuvan tutkinnan rinnalla kulkee menneisyyteen sijoittuva vavahduttava kertomus rajusta perheväkivallasta ja sen seurauksista. Huumeriippuvaisen tyttärensä kautta Erlendur joutuu miettimään oman avioliittonsa hajoamista ja omaa lapsuuttaan.
Surullinen, mutta samalla lohduttava tarina ja poliisin tutkimukset kohtaavat, ja luut saavat nimen ja selityksen.