Blue Moon

Onni ja oikeudenmukaisuus ovat suuria sanoja. Niitä maalle juhannuksen viettoon tuleva mies kuitenkin tavoittelee, kassissaan satojen tuhansien kruunujen ryöstösaalis.

Joulun alla Upsalassa ammutaan kotiinsa pariskunta, eikä motiivista tunnu olevan jälkeäkään. Myös tekijän pako varastetulla autolla vaikuttaa suunnittelemattomalta.
Komisario Ann Lindell työtovereineen joutuu aloittamaan vähästä, ja selittämättömät väkivallanteot jatkuvat.

Lindellin rakastettu Edvard Risberg on jättänyt perheensä ja muuttanut Ahvenanmeren rannikon saareen. Edvard etsii itseään ja suree väärien arvojen voittokulkua. Hänelle oikeudenmukaisuus on yhteiskunnallinen kysymys.

Tarinassa on kolme päähenkilöä: murhaaja joka saa nimen vasta lopussa, Ann ja Edvard. Murhaaja on kadottanut onnen ja vääryys on saanut vallan. Ann jahtaa murhaajaa ja etsii onnea Edvardista.

Karhean surumielinen kertomus vetää imuunsa kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua

”Eriksson on kuitenkin kaikkea muuta kuin tyypillinen dekkaristi: hän osaa lukea ja kuvata ihan oikeaa elämää. Eikä tämän toteaminen tarkoita sitä, että kirjan juoni olisi sivuosassa. … Loistava kirja, hienoa luettavaa! Pieni Blue Moon kustantamo on tuonut markkinoille tärkeän teoksen, jonka Kimmo Lilja on taiten suomentanut.”
Markku Peltonen, Hämeen Sanomat

”Ruotsalaisten dekkaristien tyyliin Eriksson harrastaa yhteiskuntakriittisiä kommentteja, mutta hän upottaa ne luontevasti henkilöiden työhön ja elämäntilanteisiin. … Eriksson välttää saarnaamista sekoittamalla tarinaan absurdia huumoria. … Auetkoon maa on jälleen hyvä todistus pienen dekkarikustantamon laatulinjasta.”
Keijo Kettunen, Helsingin Sanomat

”Kuten moni ruotsalainen – ja suomalainenkin – dekkaristi, myös Eriksson on yhteiskuntakriittinen kannanottaja. Mutta Eriksson ei tyydy pelkästään esittämään näkemystään nykymaailman menosta vaan hän tarjoaa myös vaihtoehtoisen elämäntavan. … Jos kaipaa rikosromaaneilta vain suoraa toimintaa murhien ja niiden selvittämisen muodossa, ei kannata lukea Erikssonia. Mutta jos haluaa, että dekkari lähentyy realistista romaania ja tarttuu toimintaa syvempiin tasoihin, Eriksson on oikea valinta.”
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat

”Perennoiden, ruusujen ja perunoiden ohella hän viljelee oikein mallikkaasti ruotsalaista yhteiskunnallista dekkariperinnettä, johon olennaisesti kuuluvat päähenkilöiden loputtomat henkilökohtaiset murheet. Nämä ihmissuhderönsytkin Eriksson handlaa hyvin, henkilöt ovat varsin uskottavia. Luontokuvaajana puutarhuri-kirjailija on omimmillaan.”
Marja Sulin, Iltalehti